TALVIURHEILUN TALLENTAJAT: Kari Etelän Mutkamäkimuseo
“Mitä syvemmälle tähän aiheeseen menee, sitä enemmän huomaa, ettei tiedäkään mitään. Sitten se mopo lähtee ja vie kyllä mukanaan.”
Kari Etelän kotoa löytyy Mutkamäkimuseo. Alppilajien ja niiden historiaan vihkiytynyt kokoelma pitää sisällään tarkkaan kuratoidun kokonaisuuden, jonka lähtökohtana on ollut elämänmittainen rakkaus lajiin.
Keräilyharrastus alkoi aikoinaan vaimon harrastuksen innoittamana. Karin vaimon intohimona oli, ja on edelleen, Arabian astiat, joita etsittiin kirpputoreilta viikonloppuisin. Eräällä kirpputorikierroksella Karin silmät osuivat vanhoihin lasketteluvälineisiin. Yhdet myynnissä olleet sukset olivat sellaiset, joita tuleva museoharrastaja oli aikoinaan ihaillut, mutta ei ollut raaskinut ostaa. Unelmien sukset tarttuivat mukaan, ja keräilyharrastus syöksähti käyntiin.
Tarkkaa, mutta rentouttavaa työtä
Kari Etelällä on ollut alusta asti kirkas visio kokoelmastaan. Etelä päätti rajata keräilyn alppihiihdon keskeisimpiin kehitysvaiheisiin 1930-luvulta näihin päiviin saakka. “Vaikka löysin kirppiksiltä vaikka mitä hienouksia, niin rajaukseni piti”, Etelä kertoo.
Keräily oli omalla tavallaan jatkumo Etelän lasketteluharrastukselle. “Lasketellut olen aina. Aloitin rinnelaskettelun Kalpalinnassa 1963 ja Ellivuoressa 1964. Kevät talvella 1967 olin Saariselällä isän kanssa. Ja hurahdin myös rinteiden ulkopuoliseen vapaalaskuun. Mustavuori aloitti toimintansa 1966, niin pääsin itsekseni kulkemaan bussilla rinteeseen vaikka viikollakin. Aikoinani kun työskentelin mainosalalla, vaihdoin työpisteeni Helsingistä Ouluunkin vain sen takia että pääsen lähemmäksi tuntureita. Silloin tuli paljon lasketeltua.” Etelä muistelee.
Nyt jo eläköitynyt Etelä työskenteli vuosikymmenet mm. asiantuntijatiimin esihenkilönä. Laskettelu- ja keräilyharrastus oli hyvä vastapaino ajoittain rankkaan työhön. Etelä alkoi käymään talvilomilla Alpeilla 1990-luvun alussa. Tähän päivään mennessä Etelä on päässyt kokeilemaan peräti 50 eri rinnealuetta yhdeksässä eri maassa.
”Ei ole järkeä kaikkea mahdollista kerätä, välillä riittää vain tieto.”
Kari Etelän lähipiirissä ei ollut muita alppinistejä. Siinä vaiheessa kun Mutkämäkimuseon toiminta alkoi toden teolla, Etelä koki alkuvaiheen tiedon- ja välineiden keruun kirpputoreilta sellaisena toimintana, ettei edes välittänyt erityisemmin toisten seurasta.
Alppilomien pääpaino oli edelleen rinteissä, mutta matkoihin alkoi sisältyä aikaisempaa enemmän vierailuja museoissa sekä kontaktien luontia paikallisiin lajin harrastajiin. Etelä on harrastusvuosiensa aikana kirjannut ylös pieteetillä alppi- ja tunturihiihtoon liittyvää tietoa.
Keräilytyö on tullut päätökseen ja Etelä on laittamassa museomonot naulaan. “Olen rekisteröinyt MutkäMäkiMuseon nimen patentti- ja rekisterihallitukseen”. Etelän toiveena on ollut löytää kokoelmalle uusi koti, mieluiten sellainen, missä aarteet pääsisivät pysyvästi esille.
Löydät dokumentoinnin kuvat Finnasta
Hiihtomuseon työryhmä:
Laura Häkkinen, kokoelma-amanuenssi
Riikka Huuskonen, näyttelyamanuenssi
Karoliina Redsven, valokuvaaja